torstai 28. tammikuuta 2016

Päikkäreitä, vaunulenkkejä ja hyvää oloa

Ihanaa alkanutta vuotta lukijani!

Pahoittelen, että olen pitänyt sietämättömän pitkän tauon blogini kirjoittamisesta. En tajua miten aika on voinut kulua näin nopeasti. Tyttö on saanut ensimmäiset hampaansa, oppinut ryömimään, istumaan ja nyt hän jo tapailee ensimmäisiä sanojaan.


Viime kuukausina olen ollut väsynyt (mutta onnellinen). Itsestä huolehtiminen on mielestäni tärkeää ja siihen olen yrittänyt panostaa. Haluan olla hyväntuulinen ja energinen äiti. Väsyneeseen olotilaani minulla on auttanut kaksi asiaa 1. Nukun, jos voin. 2. Menen ulos vaunulenkille. Molempien teho on yhtä hyvä. Helposti sitä jää tuijottamaan tiskipöytää ja tekemättömiä asioita. Parempi on jättää asiat sikseen, mennä nukkumaan tai lähteä ulos. Hyvien unien tai lenkin jälkeen siivous, ruoanlaitto ja pyykinpesu hoituvat kuin itsestään. Sitä jaksaa leikkiä ja laulella eivätkä tekemättömät asiat häiritse.

Kuva: Saara Muotio


Aloin maistattaa tyttärelleni soseita hänen ollessaan neljän kuukauden ikäinen. Aika pian otettiin myös sormiruoka kuvioihin mukaan. Huomasin, että käytän hirveästi aikaa miettien, mitä ruokia voisin lapselleni tehdä. Pohdin mikä ruoka olisi mahdollisimman ravintopitoista sekä monipuolista pienelle kasvavalle ihmiselle. Millaisia ruokailutottumuksia haluan hänelle opettaa. Tätä kautta olen alkanut hiljalleen kiinnostua myös siitä, mitä itse suuhuni laitan. Tietysti se on kiinnostanut jo aiemminkin, mutta nyt huomaan miettiväni raaka-aineita vielä tarkemmin. Siispä olen alkanut panostaa omankin ruokani eteen. Lapsen synnyttyä aluksi tärkeintä oli, että jos jossain välissä ehtii heittää jotain ruokaa (suklaata) suuhun. Kaikki ajatukset keskittyivät tarkkailemaan lapsen vointia ja tarpeita. Kun huomasin tytön kasvavan ja voivan hyvin, aloin kiinnittää tarkemmin huomiota myös omaan oloon. Ja onhan se niin, että "hyvä ruoka, parempi mieli".

Jokainen päivä on kuitenkin erilainen. Hyvin valvottujen öiden jälkeen on oltava itselleen armollinen. Joka päivä ei välttämättä ole voimia panostaa. Silloin laitetaan silmät kiinni ja hoetaan, että huomenna on uusi päivä.

Ihanaa ja armollista loppuviikkoa!

torstai 10. syyskuuta 2015

Muutama vinkki harmaisiin päiviin

Syksy tulee vauhdilla ja pimenevistä illoista nautitaan kynttilän valossa. Se on jopa niin mukavaa, että siihen sohvan nurkkaan on liiankin helppo jämähtää pidemmäksi aikaa. Ylös siitä on päästävä, ellei halua vajota ensi kevääseen asti kestävään horrokseen. Itse saan energiaa kulttuurista. Seinäjoella on tarjolla kulttuuria monipuolisesti ympäri vuoden. Tarjonnasta voi nauttia niin yksin kuin ystävien ja perheen kanssa.



Lauantaina kävimme perheen kanssa  Seinäjoen kaupunginkirjastossa. Olen aina rakastanut kirjastoja. Kun olen muuttanut uudelle paikkakunnalle, ensimmäisiin hankintoihin on kuulunut kirjastokortti. Kun pääkirjasto Apila avattiin, olin innoissani. Rakennus on upea ja tarjontaa riittää. Kirjaston nettisivujen tapahtumat -osiota kannattaa vilkaista aika ajoin. Syyskuulle on monta mielenkiintoista tapahtumaa tiedossa. Lisää tapahtumia löytyy myös kirjaston facebook-sivulta. Mun mielestä hienoin juttu on, että kirjastoon on tullut soittohuone Pommari. Siellä lasten ja nuorten rytmimusiikkiverkosto Louhimo on järjestänyt jo muutaman kerran bändityöpajoja ja ensi viikon maanantaina sellaiseen on taas mahdollista osallistua. Olen niin fiiliksissä tällaisesta. Mahtavaa!


Kahvikupillisen äärellä on mukava selata niin sanoma- kuin aikakausilehdetkin.


Kirjaston lukuportaikossa on sunnuntaivieraana 13.9.2015 klo 14 kirjailija Arto Juurakko.


Kirjastossa on kuukausittain vaihtuvia näyttelyitä. Yllä on kuvattuna Mahdollisuuksien kaupunki, palikkaleikki kaupungista.


Syyskuussa pohjakerroksessa on esillä valokuvanäyttely.


Lasten Piilomaasta ei tullut otettua kuvaa. Kun tyttö vähän kasvaa, tulemme viettämään siellä paljon aikaa. Se on ihanan sadunomainen paikka. Vielä ennen lähtöä tuli vilkaistua taivaalle. Olisi tehnyt mieli kääntyä takaisin. Kahvilassa oli vohveli ja kahvi hintaan 2,70€.

Olisiko teillä heittää vinkkejä kivoista paikoista/tapahtumista?




keskiviikko 19. elokuuta 2015

Sielunmaisema valokuvina

Valokuvaus on ollut minusta kiehtovaa pikkutytöstä saakka. Muistan miten isä opetti laittamaan filmirullan kameraan, miten kuvan oton jälkeen oli pyöräytettävä vipua ja kun rulla oli täynnä, se kelattiin. Rakastin niitä pieniä naksahduksia ja kelauksen ääntä. Sain muutamia neuvoja kameran käyttöön, mutta kärsimättömänä lapsena ne jäivät kaikumaan ilmaan, kun minulla oli kiire ottamaan valokuvia. Ensimmäisen Ahvenanmaan reissun jälkeen, isä ihmetteli, miksi olin kuvannut merta. Kuvassa ei näkynyt ainuttakaan ihmistä, mutta kaukana lipui purjevene. Vastasin pitäväni maisemien kuvaamisesta. Se oli minulle tärkeää jo silloin 20 vuotta sitten ja näyttää olevan vieläkin. Maisemassa näen aina tarinan. Kun koen pysähdyttävän hetken, se on tallennettava.



Kesäisin voisin istua tuntikaupalla puistossa ja tuijotella kaukaisuuteen. Aamupala, piknik tai musisointi ystävien kanssa illan hämärtyessä ovat parasta ajanviettoa mitä tiedän. Puistoon on helppo ottaa kannettava mukaan ja hoitaa siellä vaikkapa päivän työt. Mikäpäs sen luovempi työympäristö. Seinäjoella Lakeuden puisto sopii hyvin tähän hommaan. 


Olen aina rakastanut merta. Syy siihen varmasti on, että olen Kristiinankaupungissa syntynyt. Meren äärellä on helppo hengittää. Mutta myös järvimaisemissa sielu lepää. Blominjärvi juhannuksena 2014.


Kristiinankaupungista muutimme Kauhajoelle. Vaikka aina kaipasin sieltä pois kaupunkiin ja tapahtumien keskelle, osaan nyt vanhempana arvostaa sitä kaunetta ja hiljaisuutta, jota Kauhajoella voi aistia. Teini-ikäisenä usein pysähdyin niityille, joilla oli lehmiä laiduntamassa. Nousin pois pyörän selästä ja aloin jutella (lue: äännellä kuten ne) niille. Monesti lehmät alkoivat lompsia kohti ja tulivat tekemään tuttavuutta.


Seinäjoella rakkaimmaksi paikaksi on muodostunut Kyrkösjärvi. Siellä on ihana viettää aikaa ja pyöräretket Kyrkösjärven maastossa ovat rentouttavia.


Kyrkösjärveä ei voi kuvata liikaa.

Kun lähdemme reissuun, matkaan täytyy varata aina aikaa. Inhoan kiirehtimistä. Ihanaa on, kun voi pysähtyä kesken matkan ja ottaa kuvia kauniista paikoista. Unenomainen kuva on napattu viime talvena Kiikan sillalta.

keskiviikko 12. elokuuta 2015

Arkea pienen ehdoilla



Olen pitänyt muutaman kuukauden taukoa blogin kirjoittamisesta. Olenhan virallisesti äitiyslomalla, joten eikös se hyväksytä riittäväksi syyksi. ;) Hyvin täällä kuitenkin voidaan. Kesä on vaihtumassa syksyksi, puun lehdet alkavat vaihtaa väriä ja ilma tuoksuu raikkaammalta. Energiatasot alkavat vähitellen palautua ja kirjoittaminen tuntua taas mukavalta ajatukselta.



Kesäkuun alussa meille syntyi ihana tyttövauva ja elämä muuttui kerralla. Kahteen kuukauteen on mahtunut paljon selkeitä päiviä, mutta myös niitä sumuisia, joiden kulusta en muista juuri mitään. Tiedän kuitenkin, että jokaisena päivänä olen syöttänyt, hoivannut, jutellut, laulellut, nauranut ja vaihtanut monen monta vaippaa. Ja vaikka kesä on tullut suurimmaksi osaksi vietettyä kotona, ei se haittaa. Ystävät ja perhe ovat käyneet meitä moikkaamassa ja pitäneet huolen siitä, ettemme muumioidu kotiin.


Myös herkuteltua on tullut viime kuukausien aikana, joka on käynyt varsin selväksi ainakin instagram-tilini seuraajille. Leipomisinnostukseni on jonkin verran laantunut odotusaikani jälkeen, mutta edelleen olen kokenut sen hyvin rentouttavana puuhana. Sellaisina päivinä, kun olen tarttunut kaulimeen, isä on tehnyt pitkiä vaunulenkkejä tytön kanssa.


Itsekin olen päässyt nauttimaan vaunulenkeistä, mutta nyt joudun pitämään niistä pienen tauon oireilevan selkäsäryn vuoksi. Raskausaikana koettu hermosärky palasi, kun innostuksissani aloitin venyttelyt kuukausien taukojen jälkeen. Venyttely ei siis olekaan aina hyvästä. No, ei se mitään. Nyt vain odotellaan, että kipu antaa periksi. Siihen asti köllötellään tytön kanssa kotona. 

Mukavaa syksyn alkua kaikille!








perjantai 29. toukokuuta 2015

Hetkiä

Niin se vain on, että päivät kuluvat vauhdilla. Maha on kasvanut ja raskausviikko 39 on jo menossa. Olin varma, että en ehtisi viettää äitiyslomaa, mutta niin vain kalenteri pääsi tyhjenemään. Vauva ei ole ottanut varaslähtöä maailmaan ja olen saanut tehtyä enemmän kuin kuvittelin. Tänä aamuna jopa leivoin. Mikä onkaan ihanampaa kuin se, että sateisena kevätpäivänä kotona tuoksuu brita-kakku. Väliin laitoin persikka-kookostäytteen. Mansikkatäyte testataan myöhemmin kesällä.


Tänä vuonna olen odottanut kesää enemmän kuin koskaan. Aurinkoiset päivät on tullut vietettyä terassilla lukien ja kavereiden kanssa kahvitellen. Välillä löydän rauhan ja pikku hiljaa opin olemaan itselleni armollisempi. Vaikka rakastan kiirettä ja sitä, että on sata rautaa tulessa, tekee pysähtyminen hyvää.


Joogaamo järjesti 9.-10.5. kurssiviikonlopun, jonka aikana pääsi tutustumaan Yin-joogaan. Täytyy myöntää, että se oli parasta mihin olen hetkeen aikaan osallistunut. Kaikki kireydet kehossa antoivat periksi ja stressi kaikkosi. Sai vain olla ja nautiskella. Monesti sitä huomaa, että ajatukset harhailevat liikaa ja se tekee olon rauhattomaksi. Yin-joogassa mahtavinta oli onnistua olemaan läsnä juuri siinä hetkessä. Onnistuin päästämään irti kaikesta turhasta, joka oli mieltäni vaivannut. Voin lämpimästi suositella Joogaamon tunteja kaikille. Kesäkuussa alkavat puistojoogat. Ihanaa, kun Seinäjoella järjestetään tällaista. Minä en tänä kesänä pääse osallistumaan tunneille, mutta yritän muistella oppimaani kotona. Nyt vain odotellaan, että tyttö tulisi maailmaan.

Aurinkoista viikonloppua!

  

perjantai 15. toukokuuta 2015

Tartu kii!

Tartu kii! Sen niminen on Trio Pilkahduksen uusi biisi, joka julkaistiin tänään. Vaikka viime päivät ovat olleet sateisia, mun ajatukset ovat olleet vahvasti kesässä. Tämä biisi on syntynyt helteisenä kesäpäivänä, kun kärpäset surisivat ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Valoisaa oli pitkään yöhön ja fiilis oli vain kerta kaikkiaan loistava. Toivotaan tällaisia päiviä myös tulevaan kesään. Laitan siis biisin jakoon, että tekin pääsette kesäfiilikseen.

lauantai 11. huhtikuuta 2015

Aurinko armas!

Mikä ihana päivä! Rakastan hitaita aamuja ja tänään sallin sellaisen itselleni. Panostin aamupalaan ja nautin kahvini ilman kiirettä. Auringonsäteet kurkottivat kohti sälekaihtimien välistä ja antoivat lupauksensa aurinkoisesta päivästä.



Lähdimme käymään Rytmikorjaamon kirppiksellä, jossa tein ihania löytöjä. Värikkäät lastenvaatteet saivat minut lumoihinsa ja muuta ei sitten mukaan tarttunutkaan. En ole juuri ostellut vielä lastenvaatteita. Olen saanut niitä ystäviltäni (kiitos siitä, ystävät ovat kullanarvoisia) ja siksi olen ajatellut, että en ostaisi niitä vielä lainkaan. Tänään en kuitenkaan pystynyt vastustamaan kiusausta ja hyvä niin.

Nautimme kevään ensimmäiset kahvit omalla terassilla. Linnut lauloivat ja päärynälohkot vaniljavaahdossa sulivat kielelle. En voinut vastustaa kiusausta ottaa haravaa käteen. Niinpä aloin vähän siistiä nurmikkoa risuista ja lehdistä. Saman tien ruoho alkoi vihertää. Vaiensin onnistuneesti äänen, joka yritti muistuttaa huomiselle luvatusta räntäsateesta. Laitoimme myös yrtit ruukkuihin itämään. Olen aina unelmoinut yrttien kasvattamisesta. Ennen ei ole kuitenkaan ollut sille otollista aikaa. Aikomuksena on saada kevään aikana pihaan omenapuu sekä mustikkapensaita. Olen huomannut, että puutarhassa oleileminen saa kadottamaan ajantajun. Niin minulle ei ole ennemmin käynyt kuin meren äärellä. Aion ottaa omasta takapihasta nyt kaiken ilon irti. Grillikauden avausta odotellessa.

Kuva: Saara Muotio
Omalta terassilta ei ole vielä kuvaa, mutta yllä oleva otos on viime viikonlopulta, kun kävimme pääsiäisenä moikkaamassa vanhempiani. Kiitos Saara-siskolle kuvasta. Hän onnistui ikuistamaan kasan kivoja raskauskuvia, jotka toivon mukaan saan joskus lisättyä vanhaan kunnon valokuva-albumiin tekstien kanssa.

Nyt näistä puutarhajutuista innostuneena haluaisinkin tietää, millaisia kasveja/yrttejä te aiotte laittaa kasvamaan tänä keväänä/kesänä?