torstai 28. tammikuuta 2016

Päikkäreitä, vaunulenkkejä ja hyvää oloa

Ihanaa alkanutta vuotta lukijani!

Pahoittelen, että olen pitänyt sietämättömän pitkän tauon blogini kirjoittamisesta. En tajua miten aika on voinut kulua näin nopeasti. Tyttö on saanut ensimmäiset hampaansa, oppinut ryömimään, istumaan ja nyt hän jo tapailee ensimmäisiä sanojaan.


Viime kuukausina olen ollut väsynyt (mutta onnellinen). Itsestä huolehtiminen on mielestäni tärkeää ja siihen olen yrittänyt panostaa. Haluan olla hyväntuulinen ja energinen äiti. Väsyneeseen olotilaani minulla on auttanut kaksi asiaa 1. Nukun, jos voin. 2. Menen ulos vaunulenkille. Molempien teho on yhtä hyvä. Helposti sitä jää tuijottamaan tiskipöytää ja tekemättömiä asioita. Parempi on jättää asiat sikseen, mennä nukkumaan tai lähteä ulos. Hyvien unien tai lenkin jälkeen siivous, ruoanlaitto ja pyykinpesu hoituvat kuin itsestään. Sitä jaksaa leikkiä ja laulella eivätkä tekemättömät asiat häiritse.

Kuva: Saara Muotio


Aloin maistattaa tyttärelleni soseita hänen ollessaan neljän kuukauden ikäinen. Aika pian otettiin myös sormiruoka kuvioihin mukaan. Huomasin, että käytän hirveästi aikaa miettien, mitä ruokia voisin lapselleni tehdä. Pohdin mikä ruoka olisi mahdollisimman ravintopitoista sekä monipuolista pienelle kasvavalle ihmiselle. Millaisia ruokailutottumuksia haluan hänelle opettaa. Tätä kautta olen alkanut hiljalleen kiinnostua myös siitä, mitä itse suuhuni laitan. Tietysti se on kiinnostanut jo aiemminkin, mutta nyt huomaan miettiväni raaka-aineita vielä tarkemmin. Siispä olen alkanut panostaa omankin ruokani eteen. Lapsen synnyttyä aluksi tärkeintä oli, että jos jossain välissä ehtii heittää jotain ruokaa (suklaata) suuhun. Kaikki ajatukset keskittyivät tarkkailemaan lapsen vointia ja tarpeita. Kun huomasin tytön kasvavan ja voivan hyvin, aloin kiinnittää tarkemmin huomiota myös omaan oloon. Ja onhan se niin, että "hyvä ruoka, parempi mieli".

Jokainen päivä on kuitenkin erilainen. Hyvin valvottujen öiden jälkeen on oltava itselleen armollinen. Joka päivä ei välttämättä ole voimia panostaa. Silloin laitetaan silmät kiinni ja hoetaan, että huomenna on uusi päivä.

Ihanaa ja armollista loppuviikkoa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti